Tomaatti-vuohenjuustokeitto

Jatkanpa tähän vielä perjantain tunnelmia. Potkaprojektin valmistumista odotellessa keittelin vielä tomaatti-vuohenjuustokeiton ja vuohenjuustovammaisille ystävilleni tomaattikeiton. Vuohenjuusto-mallissa noudatin kohtalaisen orjallisesti hyväksi havaittua Maku-lehden ohjetta. Pelkistetty versio syntyi samalla keittopohjalla, mutta vuohenjuuston korvasi loraus tummaa balsamicoa. Ihan ok.

Tomaatti-vuohenjuustokeitto
1-2 kpl salottisipulia
2 kpl valkosipulinkynttä
2 kpl porkkanaa
1 rkl rypsiöljyä
2 tl juustokuminaa
n. 1 kg paseerattua tomaattia (Mutti)
4 dl kasvislientä
mustapippuria
2 tl sokeria
200 g vuohenmaitojuustoa (tai balsamicoa jos vuohenjuusto ei tipu)
1/2 dl tuoretta oreganoa (hienonnettuna)

Koristeluun
1/2 dl tuoretta oreganoa
100 g vuohenmaitojuustoa

Kuutioi porkkanat ja sipulit. Kuullota kasviksia kattilassa öljyssä jokunen minuutti. Lisää jeera ja jatka paistamista muutama minuutti. Kaada joukkoon paseeratut tomaatit ja lisää kasvisliemi. Anna porista keskilämmöllä parikymmentä minuuttia.

Mausta keitto rouhitulla pippurilla ja sokerilla. Soseuta soppa sauvasekoittimella sileäksi ja tarkista suola.

Murustele vuohenjuusto sattumiksi keiton sekaan. Viimeistele tomaatti-vuohenjuustokeitto hienonnetulla oreganolla.

Pojille potkaa

Perjantai-iltapäivän piti käynnistyä ajoissa karitsan potkien hauduttamiselle seuraavan päivän reissua varten. Ei käynnistynyt vaan aikataulu venyi pitkälle yöhön! No eipä mitään, potkat ovat aika varma nakki, kunhan saavat muhia reilussa nesteessä rauhassa matalalla lämmöllä. Ongelmaksi meinasi muodostoa potkien määrä (16 kpl) ja kotiuunin fyysiset rajoitteet. Aikaisemmin olen lykännyt potkat pataan, mutta tällä kertaa päädyin änkemään ne kinkun paistopusseihin. Neljä per pussi vaikutti hyvälle määrälle. Hyvää tuli pussipotkistakin! Resepti on siis neljälle potkalle, joten määrät kertomalla tulee vähän isommallekkin porukalle (ei ole kyllä niin justiinsa noiden määrien kanssa, fiiliksellä...).

Lampaanpotka
4 kpl karitsan potkaa
1 ruukku minttua
1 ruukku rosmariiniä
puoli ruukkua timjamia
suolaa
voita
1 l vettä
½ dl lihafondia (tai Maggi Fond Cups liemivalmistetta)
3 dl punaviiniä
6 kpl laakerinlehtiä
1 kpl rosmariininoksa

Ota lihat ajoissa lämpenemään ja suolaa potkat. Silppua yrtit ja pyörittele potkat yrttiseoksessa. Anna maustua 1-2 tuntia. Ruskista potkille pinnat voissa ja laita ne pataan. Valmista lihaliemi ja kaada kuuma liemi potkien päälle. Lisää viini, laakerinlehdet ja rosmariininoksa. Laita pata uuniin ja kansi päälle. Uunin lämpötila riippuu keittäjän maltista. Tavoitteena on hauduttaa lihoja mahdollisimman pitkään matalassa lämmössä. Itsellä useinkaan maltti ei riitä juuri mihinkään, joten 130-150 astetta ja 4 tuntia ovat ainakin toimivaksi todettuja lukemia. Ota lihat uunista ja kastike talteen. Paahda potkia vielä ennen tarjoilua 10-15 minuuttia 200 asteessa, jotta pinta hieman rapeutuu. Potkien kaveriksi sopii mainiosti valkosipuliperunapyree ja haudutusliemestä tehty kastike.

Valkosipuliperunapyree
2-3 kpl kiinalaista solo- valkosipulia
800g perunaa (Rosamunda)
2 dl vettä
2 dl maitoa
timjamia
suolaa ja valkopippuria
voita

Kiehauta vesi-maitoseos ja lisää sinne valkosipulit ja mausteet. Lisää perunat ja keitä ne kypsäksi. Ota ylimääräinen neste talteen ja soseuta perunat, sekä valkosipulit. Lisää tarvittaessa nestettä. Lisää lopuksi sulatettu voi ja aja sileäksi pyreeksi.

Haudutusliemikastike
4-5 dl potkien haudutuslientä
2 dl punaviiniä
tummaa maizenaa
mustapippuria

Siivilöi potkien haudutusliemi ja laita kattilaan. Kiehauta ja lisää punaviini ja hiukan pippuria. Kiehuttele hetki, maistele ja lisää tarvittaessa punkkua ja mausteita. Suurusta lopuksi maizenalla haluttuun koostumukseen. Tämän voi jättää melko liemimäiseksikin.

Blogi perustettu!

Höyrynakki, tuo huoltoasemien ikisuosikki. Saattaa tulla joillekin pettymyksenä, mutta tässä blogissa ei juurikaan pureuduta huoltoasemien ruokatarjontaan, vaan blogin tarkoituksena on toimia omana reseptimuistiona ja ruokamuistojen haikailukokoelmana.

Omat kokkailut jatkuvat luultavasti edelleenkin vaihtelevalla menestyksellä ja blogiin varmaan päätyy sellaistakin, mistä ei ehkä ainakaan omaa lempiruokaa tule (tämä muistutuksena itselle, että ei ole välttämättä kaikki ruoat parhaita täällä, vaan voi olla joukossa vaikka semmoinen mitä ei ehkä kolmatta kertaa kannata tehdä. (muista merkitä ne esim. pääkallo tai muulla kuvaavalla merkillä. toim.huom.)).

No joka tapauksessa, tästä se kai sitten lähtee. Loppu on lukijan vastuulla (myös tämä muistutuksena itselle. toim. huom.)!